Gansai Tambi -värit

Ostin japanilaiset Gansai Tambi -vesivärit noin vuosi sitten itselleni syntymäpäivälahjaksi. Olen aina ollut kiinnostunut japanilaisesta maalaustaiteesta ja tutustuminen sen välineisiin ja materiaaleihin kiinnostaa. En tuolloin kuitenkaan ehtinyt muiden kiireiden vuoksi kokeilla värejä kuin parin luonnoksen verran. Silloin jo huomasin, että ne ovat ominaisuuksiltaan tyystin erilaiset kuin länsimaiset akvarellivärit.

Tänä kesänä päätinkin tutustua väreihin maalaamalla joka aamu pienen noin A5 kokoisen kuvan. Aiheeksi valikoitui Suomen kalakanta, sillä löysin siivotessani säästämäni lehtileikkeen vuodelta 1996, jossa kalat oli esitelty. Aihe vaikutti sopivan yksinkertaiselta nopeaan harjoittelumaalaukseen aamun aikaisina tunteina.

Gansai Tambi -väreistä on lukemattomia esittelyjä verkossa, mutta niiden pohjalta on vaikea saada tarkkaa kuvausta väreistä ja niiden teknisistä ominaisuuksista. Valmistajien kotisivuilta ei paljoa tietoa heru. Jotain sain kuitenkin haalittua kasaan netin syövereistä. Alla kuvaan omia kokemuksiani Gansai Tambi väreistäni ja jaan löytämääni hajanaista tietoa.

Vesiliukoiset Gansai Tambi -värit

Sana Gansai tarkoittaa japanilaisia vesiliukoisia värejä, jotka myydään isoissa suorakaiteen muotoisissa napeissa (48 x 28 mm pan). Jos värit myydään ympyrän muotoisissa napeissa, värejä kutsutaan Teppachi väreiksi. [1]

Gansai värit ovat helppokäyttöisemmät ja halvemmat kuin perinteiset Iwaenogu värit, joiden pigmentit valmistetaan puolijalokivistä ja eri mineraaleista jauhamalla. Nämä arvokkaat pigmenttijauheet sekoitetaan juuri ennen maalaamista liimapohjaiseen sideaineeseen. Gansai värit ovat puolestaan edullisimmista pigmenteistä valmistettuja, valmiiksi sideaineeseen sekoitettuja värejä, jotka on puristettu nappeihin ja kuivattu [2].

Monet Gansai värisävyt imitoivat Iwaenogu mineraalivärejä ja koostuvat usean pigmentin sekoituksista. Omistamieni värien valmistaja (Zig Kuretake) varoittaakin sivustollaan, että useamman kuin kahden värin sekoittaminen keskenään voi tuottaa mutaisen sävyn [3].

Gansai värien ominaisuuksista

Värien valonkesto

Gansai värisävyjä valmistetaan myös ei-pigmenttipohjaisista väriaineista (eng. dye) lisäämällä niihin mm. kalsiumkarbonaattia, jota saadaan joko äyriäisten kuorista tai savesta [4]. Väriaineiden käyttö on ongelmallista, sillä niiden valonkesto on huono.  ZIG Kuretake yritys kyllä mainostaa värejä valonkestävinä, mutta sehän voi tarkoittaa mitä tahansa ellei tarkempaa tietoa ole saatavilla. Kimberly Crick on tehnyt Kuretake Gansai Tambi väreille oman valonkestotestin vuonna 2019 ja tulokset löytyvät hänen kotisivuiltaan [5]. Tarkoituksenani on myös kokeilla valonkestävyyttä samantapaisella testillä, mutta tuloksia täytyy odotella ensi vuoteen.

Värien sideaine

Länsimaalaisissa akvarelliväreissä pigmentin sideaineena on yleensä arabikumia, joka liukenee veteen. Gansai väreissä sideaineena voidaan käyttää arabikumin lisäksi eläinperäistä liimaa, tärkkelystä, mehiläisvahaa, sokeria tai glyseriiniä [1]. Sideaine on valittu niin, että värihiukkaset liimautuvat paperipinnan päälle eivätkä kiinnity paperin kuitujen väliin kuten länsimaalaisissa akvarelliväreissä. Gansai värien sideaineiden tarkkaa koostumusta ei kerrota, sillä eri valmistajilla on omat salaiset reseptinsä.

Gansai värit ovat kuivanakin kiiltäväpintaiset. Tämä johtunee runsaasta glyseriinin käytöstä sideaineessa. Jos väriä käyttää paksulti, väripinta jää myös kiiltäväksi. Värit ovat peittäviä ja muistuttavat siksi enemmän guassivärejä kuin länsimaalaisia akvarelleja. Värejä voi ohentaa vedellä, jolloin peittävyys vähenee, mutta ei niistä täysin läpikuultavia saa. Gansai värien ominaisuuksia pitäisikin mielestäni verrata akvarellivärien sijaan guassiväreihin. Hyvä kuvaus erilaisten vesiliukoisten värien ominaisuuksista löytyy lähteestä [6].

Kokemuksia Gansai-värien käytöstä

Kuivien värinappien pinta voi olla epätasainen ja haljennut, mutta se johtuu valmistustekniikasta eikä vaikuta värien laatuun. Kuivat värit tulee aktivoida vedellä ennen käyttöä. Itse olen pudottanut pari tippaa vettä pipetillä värinappiin ja odotellut hetken. Toinen tapa on käyttää vesisäiliösiveltimiä tai kosteaa vuohenkarvasivellintä. Omat vuohenkarvasiveltimeni ovat kuitenkin huonolaatuisia. Niillä värinappia hankaamalla olen vain saanut värinappien pinnat täyteen vuohenkarvaa. Länsimaiset vesivärisiveltimet ovat mielestäni liian pehmeitä ja vähäkarvaisia verrattuna vuohenkarvasiveltimiin. Kalamaalauskokeilujen aikana olenkin käyttänyt pääasiassa vesisäiliösiveltimiä ja maalannut vain pienet yksityiskohdat ohuella länsimaalaisella näädänkarvasiveltimellä.

Kostutettujen värinappien sisältö on kiisselimäistä tahnaa. Värejä voi ottaa suoraan värinapista siveltimellä ja maalata suoraan maalauspinnalle. Värinapit ovat tämän takia suuria ja täytetty vain puolilleen. Mutta tällöin siveltimeen tulee mielestäni liikaa väriä. Värien pigmenttipitoisuus kun on korkea. Käytän siksi aina vesiväripalettia, johon siirrän värin värinapista ja ohennan sen sopivaksi. Paletin käyttö on myös taloudellista, sillä siihen kuivuneen värin voi aina aktivoida uudelleenkäytettäväksi.

Värien kiisselimäisen rakenteen vuoksi värien sekoittaminen keskenään on vaikeampaa kuin länsimaisten akvarelli- ja guassivärien. Värisävyjen sideaineiden vaihtelut aiheuttavat sen, että joitain sävyjä on todella vaikea saavuttaa sekoittamalla. Toisaalta jos haluan käyttää japanilaisia vesivärejä, niin miksi haluaisin toteuttaa niillä samat värisävyt kuin länsimaisilla väreillä? Ostinhan täyden 48 värisetin, jotta saisin kokeilla tuntemattomia sävyjä kuten ”Cherry Blossom Pink”, ”Malachite”, ”Horizon Blue” ja ”Imperial Violet”. Kalamaalauksissani tiettyjen maasävyjen puuttuminen on kuitenkin ollut hieman haasteellista.

Kuten länsimaiset akvarelliväritkin, vedellä ohennetut Gansai värit vaalenevat kuivuessaan. Gansai väreissä vaaleneminen on vain paljon suurempaa. Oikean valööriarvon löytämistä täytyykin harjoitella.

Värit eivät imeydy paperiin, vaan kuivuvat sen pinnalle tasaiseksi väripinnaksi. Lähes aina värialueen reunaan syntyy ohut reunaviiva. Tätä voi halutessa hyödyntää, mutta sen voi myös helposti poistaa vedellä värin jo kuivuttuakin.  Koska väri ei imeydy paperiin, virheet voi korjata helposti.  

Värit ovat alunperin suunniteltu käytettäväksi yksittäisenä kerroksena washi-paperille, mutta niillä voi kyllä maalata myös kerroksittain. Toisaalta päällemaalaus aktivoi aina myös alla olevan värin ja voi aikaansaada mutaisia sävyjä.

Koska värit jäävät paperin pinnalle, ne toimivat yllättävän hyvin eri laatuisilla ja eri paksuisilla papereilla. Käytin lähinnä länsimaalaisten valmistajien vesiväripapereita.  Muutaman kokeilun tein japanilaiselle kozo paperille, mutta se onkin jo oma tarinansa.

Yhteenveto

Vesiliukoiset Gansai värit ovat ominaisuuksiltaan hyvin erilaiset kuin länsimaalaiset akvarelli- ja guassivärit. Itse en niitä aio käyttää taideteoksiini, joilta vaadin ehdottomasti valonkestävyyttä. Mutta luonnosteluun ja kuvituksiin ne sopivat hyvin. Käyttö vaatii opettelua värin geelimäisyyden takia. Kerrosmaalaus ja värien sekoittaminen on myös haasteellista. Värien hyvänä puolena on niiden runsas pigmenttipitoisuus sekä värien kirkkaus jota kiiltäväksi kuivuva pinta korostaa.

Lähteet

[1] https://www.sadiesavestheday.com/blog/2016/10/3/what-is-gansai-watercolor-101#fn%3A2=]

[2] https://art-design-glossary.musabi.ac.jp/iwa-enogu-mineral-pigment/

[3] https://www.gansaitambi.jp/en/index.html#cap

[4] https://detail.chiebukuro.yahoo.co.jp/qa/question_detail/q1335140508

[5] https://www.kimcrick.com/pages/kuretake-gansai-tambi-by-zig-watercolor-review-and-lightfast-testing

[6] https://www.jetpens.com/blog/The-Difference-Between-Watercolor-Gouache-and-Poster-Color-Paints/pt/963