Piirtämisestäni

Oma piirtämiseni perustuu toistoon. Viivaa viivan viereen, ympyrää ympyrän viereen. Alussa käsi piirtää kiireisesti ja jännittyneesti, tottelee mielessä pyöriviä ajatuksia, pyrkii täydellisyyteen ja virheettömyyteen. Jäljestä näkee jos olo tuntuu kiireiseltä tai jokin asia vaivaa mieltä. Pikkuhiljaa viivojen joukosta syntyy kokonaisuus, jota silmä ja mieli edelleen järjestävät ja luokittelevat itselleen tuttuihin olomuotoihin. Tiedostamaton mieli etsii tasapainoa, kaaokseen järjestystä ja rytmiä, paikalleen pysähtyneeseen työhön liikettä ja elämää. Nämä valinnat näkyvät muotojen kohtaamisina, sulautumisina ja rajautumisina.

Vaikka pyrinkin hyödyntämään sattumaa ovat teokseni rajautuneet käsiteltävään eheään muotomaailmaan. Tasapainoilen kaaoksen ja järjestyksen, järjestyksen ja kaaoksen välillä. Kun teos on edennyt tiettyyn pisteeseen, mieli alkaa väistämättä tutkia teoksen muotoja ja rakennetta sekä luokittelemaan elementtejä suhteessa toisiinsa.

Järjestyksen kaipuu on luontaista ihmiselle. Rakenteiksi ja kaavoiksi järjestetyt asiat rakentavat eheää maailmankuvaa. Toisaalta ihmisellä on tarve ylittää käsityskykynsä rajat ja astua järjestyksestä kaaokseen. Matti Rautaniemen mukaan taide ja uskonto ovat molemmat keinoja astua epäjärjestyksen alueelle ”valvotuissa olosuhteissa”. Ne ovat kulttuurin osa-alueita, joilla tuntematon on rajattu käsiteltävään muotoon (Rautaniemi 2004):

”Tiede, filosofia, taide ja uskonto voidaan kaikki nähdä kehyksinä joiden sisälle todellisuutemme rajautuu. Samalla ne ovat suuremman, kulttuuriksi kutsutun kehyksen osia. Kehys näyttää rajatun osan todellisuudesta, sen reunojen ulkopuolelle jää epäjärjestys. Kyse on järjestyksen luomisesta kaaokseen. Luonnon muotojen sekamelskasta erotetaan säännölliset geometriset kuviot, metelin seasta sanat ja musiikilliset harmoniat.”

Teoksissani on usein eheä muotomaailma. Koen, että tätä muotoa ei tarvitse liiemmin analysoida, sen voi aistia ja kokea omakohtaisesti. Mielestäni hyvät ja merkitykselliset teokset ymmärretään selittämättäkin. Taiteilijan omat tiedostetut tai tiedostamattomat kokemukset ovat lähtökohta teokselle, mutta lopullinen tulkinta syntyy aina kokijan mielessä. Taiteen elämyksellinen tehtävä on vapauttaa ihminen maagiseksi hetkeksi kaikilta selityksiltä: antaa mahdollisuus luoda omia merkityksiä ymmärtääkseen itseään ja olemisensa perusteita.

Aasialaisessa filosofiassa muodon täydellinen hallinta vapauttaa muodosta. Ei tarvitse miettiä mitä tehdä ja miten kun kaikki on jo ennalta määrätty. Se vapauttaa mielen tyhjyydelle, eli tilalle, jossa mikään ajatus ei jää vaivaamaan. Mielen tyhjyys tarkoittaa buddhalaisessa filosofiassa ”täyttä” – täydellistä ja aktiivista mielen tilaa, jossa ajatukset liikkuvat vapaasti ilman rajoitteita. (Eväsoja 2008, s.104)

“Wabi-sabi is a beauty of things imperfect, impermanent, and incomplete.
It is a beauty of things modest and humble.
It is a beauty of things unconventional.” (Koren 2008)

Piirtämiseni filosofiaa määrittelevät myös käsitteet sattuma, epätäydellisyys ja arjen estetiikka. Japanilaisessa estetiikassa epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden käsitettä kuvataan usein termeillä wabi ja sabi. Sanat eivät ole merkitykseltään synonyymejä, mutta ne viittaavat samoihin esteettisiin arvoihin. Sana wabi kuvaa karua, pelkistettyä ja viimeistelemätöntä ulkomuotoa korostaen arkipäiväisen elämän estetiikkaa. Sana sabi tarkoittaa surumielistä, syrjäänvetäytyvää tai yksinäisyyttä. Sabi kuvastaa hetkellistä mielentilaa ja tunnelmaa, henkeä – ei konkreettista teoksen olemusta. (Eväsoja 2008).

Wabi-sabi on hyväksymistä. Sen myöntämistä, että kaikki muuntuu tilassa ja ajassa. Se on irtautumista opituista kriittisistä asenteista ja vaatimuksista, jotka tukeutuvat tiettyyn tulkintaan täydellisyydestä. Länsimaalaisessa (post)modernismissa korostuu absoluuttisuus, pysyvyys, looginen ja rationaalinen käsitteiden konkreettisuus ja niiden julkituominen. Japanilaisessa estetiikassa teosten arvo on henkilökohtaisessa kokemuksessa, kaiken muuttuvuudessa ja suhteellisuudessa. Teosten kauneus sisältyy yksinkertaisuuteen ja epätäydellisyyteen. Sen kokee huomaamattomissa ja ylenkatsotuissa pienissä yksityiskohdissa, pienissä muutoksissa ja mikromaailman kauneudessa. (Koren 2008)

Lähteet:

Eväsoja Minna        Bigaku, japanilaisesta kauneudesta. Tammi 2008

Koren Leonard        Wabi-Sabi for Artists, Designers, Poets & Philosophers,
Imperfect Publishing 2008

Rautaniemi Matti   RAJATTU JA RAJATON 2004, sähköinen julkaisu (luettu 21.7.2021), julkaisussa Virta 1: Rajat, rakenteet ja hajoaminen,   http:// http://docplayer.fi/3209629-1-rajat-rakenteet-ja-hajoaminen-kaiken-loppu-mika-ratto-vril-rajattu-ja-rajaton-omenoista-ja-juurista-valaistuminen.html

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *