Löysin vanhat guassivärini työhuonetta siivotessani ja annoin itselleni haasteen vihdoinkin tutustua näihin väreihin kunnolla. Suhteeni guassiväreihin on aina ollut hieman ristiriitainen. Pois lukien alakoulun peitevärisuttailut, ensimmäinen kosketukseni guassiväreihin tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Jouduin hankkimaan guassivärit opiskellessani Taideteollisessa korkeakoulussa, sillä niitä tarvittiin suunnittelutehtäviin. Ensimmäiset kokeiluni päätyivät hirvittävän rumanruskeisiin ja läiskäisiin yritelmiin.
Aloittelijana maalasin guasseilla samalla lailla kuin vesiväreillä, lukuisia ohuita märkiä kerroksia päällekkäin laveeraamalla. Kaikki kun kertoivat että guassivärien eron akvarelleihin on ainoastaan värien peittävyydessä. Vuosien saatossa olen vihdoin oppinut, että tämä väittämä ei pidä paikkaansa. Guassiväreillä on omat ominaisuutensa ja omituisuutensa, jotka on hyvä ymmärtää, jos haluaa niillä maalata.
Jaan tässä artikkelissa kokoamaani tietoa ja huomioitani guassiväreistä. Huomioni perustuvat kahden valmistajan guassiväreihin. En mainostaakseni tuotteita vaan siksi, että minulla on kyseisistä väreistä henkilökohtaista kokemusta.
Mikä on guassivärien ja akvarellivärien ero?
Guassivärit eroavat akvarelliväreistä rakenteen, sideaineiden ja käytetyn pigmenttikoon puolesta. Akvarelleissa väripigmentit jauhetaan erittäin hienojakoisiksi (läpimitaltaan noin 0.05 to 0.5 mikronia). Tällöin pigmenttihiukkaset läpäisevät paperin pinnan ja kiinnittyvät paperin kuituihin.
Akvarellimaalauksessa arabikumi toimii lähinnä apuaineena ja auttaa värin imeytymistä paperiin, mutta vesiliukoisena se ei kiinnitä väriä vaan liukenee veteen. Riippuen pigmentistä, paperiin kuivunutta akvarelliväriä voi kyllä vaalentaa vedellä, mutta paperin kuituihin sitoutuneita pigmenttihiukkasia ei enää voi täysin poistaa.
Guassiväreissä värin pigmenttikoko on huomattavasti suurempi kuin akvarelliväreissä. Pigmenttihiukkaset eivät läpäise paperin pintaa vaan jäävät paperin pinnalle peittäen sen. Koska guassivärien sideaine liukenee veteen, väripintaa on helppo korjailla jälkeenpäin. Riippuen käytetystä pigmentistä värin voi jopa poistaa kokonaan paperin pinnalta.
Mistä on guassivärit tehty?
Kuten akvarelliväreissäkin, guassiväreissä sideaineena voidaan käyttää arabikumia. Toinen yleinen sideaine on dextriini. Dextriiniä syntyy sivutuotteena tärkkelystä (kuten perunajauhoja) kuumennettaessa. Veteen sekoitettuna se muodostaa valkoisen liimamaisen seoksen. Dekstriiniliima on vaaratonta ja sitä voi valmistaa helposti itsekin. Dextriini on tiksotrooppinen (hyytelömainen) ja se levittäytyy tasaiseksi pinnaksi muodostaen mattapintaisen peittävän kerroksen.
Guassivärien valmistaja Royal Talens ilmoittaa verkkosivuillaan käyttävänsä guassiväriensä sideaineena dextriiniä [1]. Winsor&Newton puolestaan käyttää arabikumia [2]. Arabikumiin verrattuna dekstriini on peittävää, eikä tällöin väreissä tarvita lisäaineita peittävyyden saavuttamiseksi.
Peittävyyden saavuttamiseksi hyvälaatuisen guassivärit sisältävät runsaasti väripigmenttiä. Suoraan tuubista puristettuva värit ovat todella intensiivisiä, jopa räikeitä. Runsas väripigmentin määrä tekee laadukkaista väreistä myös kalliita. Halvemmissa tuotteissa pigmentin osuutta väreissä vähennetäänkin täyteaineilla kuten liidulla ja titaanioksidilla.
Koska valmistajat eivät kerro väriensä tarkkoja sisältöjä, värien ostajan kannattaa olla tietoinen, että eri valmistajien guassivärit käyttäytyvät ja näyttäytyvät huomattavasti eri tavoin. Kaikki värisävyt eivät guassiväreissäkään ole täysin peittäviä. Halvemmissa väreissä värit eivät ole yhtä kirkkaita ja puhtaita kuin sellaisissa, joissa ei ole käytetty täyteaineita. Mielenkiintoinen artikkeli eri valmistajien guassivärien sisällöistä löytyy viitteestä [3].
Guassivärien valonkestosta
Guassivärien pääasiallinen käyttö on ollut kuvituksissa ja suunnittelussa. Tällöin värien valonkesto ei ole ollut niin tärkeää kuin esille ripustettavissä teoksissa. Aiemmin valmistajat eivät ole julkaisseetkaan guassiväriensä valonkesto-ominaisuuksia. Tämä on tehnyt ammattitaiteilijoilla hankalaksi käyttää guassivärejä teoksissaan. Onneksi tilanne on huomattavasti parantunut valmistajien huomatessa kuvataiteilijat myös potentiaaliseksi ostajakunnaksi. Esimerkiki Winsor&Newtonin Designer Gouach värikartassa värit on nykyään luokiteltu valonkestoltaan AA, A, B and C luokkiin. Valmistajan mukaan C luokan värit voivat haalistua jopa muutaman kuukauden kuluessa! Siksi valmistaja suositteleekin teoksissa, joiden halutaan säilyvän, käytettävän ainoastaan AA ja A luokkaan kuuluvia värejä, jotka eivät haalistu [4].
W&N värikarttaa tutkiessa huomaa myös, että vain muutama guassiväri on saanut parhaimman AA luokituksen [5]. Royal Talensin guassiväreissä parhaimman valonkestoarvion on saanut 42 väriä mutta joukossa on myös väri (Orange), jonka kestoksi on arvioitu ainoastaan 0–10 vuotta [6]. Eri valmistajien tuotteiden valonkestoa on tosin vaikea verrata keskenään, koska valmistajilla on valonkestolle eri kriteerit ja tutkimustavat.
Guassiväreillä maalaamisesta
Guassiväreillä voi maalata tukevan paperin lisäksi myös pahville, kankaalle, gessotuille pohjille ja jopa puulle. Tämän artikkelin esimerkkikuvissa olen kokeillut lähinnä paksua vesiväripaperia. Guasseilla voi maalata myös värillisille ja mustille pohjille. Kokeilin värejä myös maalaushuovalle.
Korkean pigmenttipitoisuuden takia guassiväriä tarvitaan suhteessa muihin väreihin todella vähän. Pieniä kokeiluja tehdessäni puristin tuubeista aina liikaa väriä paletille. Ylimääräistä kuivunutta väriä ei kannata heittää pois, koska väri on aina uudelleen aktivoitavissa. Tuubiin kuivuneet värit voi pelastaa rikkomalla tuubi ja siirtämällä väri esimerkiksi pieneen hillopurkkiin, jossa on vähän vettä ja arabikumia.
Siveltimiksi sopivat vesivärisiveltimet, mutta koin niiden olevan liian pehmeitä paksuhkolle guassille. Karkea pigmentti voi myös katkoa vesivärisiveltimet luonnonkarvat, jos siveltimiä käyttää värien sekoittamiseen. Guassimaalauksessa pidän enemmän jäykemmistä siveltimistä kuten jäykistä keinokuitusiveltimistä ja vesisäiliösiveltimistä. En ole kokeillut siankarvasiveltimiä, mutta ne lienevät hyviä, jos haluaa maalata kankaalle kuivahkolla paksulla värillä.
Kannattaa varata omat siveltimet guassiväreille, sillä guassivärien pigmentit tarttuvat tiukasti jopa keinokuitusiveltimiin. Kun pesin guassisiveltimet kunnolla ensimmäisen kerran, siveltimet eivät puhdistuneetkaan nopealla huuhtaisulla vaan vaativat useamman saippuointikerran.
Värien sekoittaminen ei ole yhtä helppoa kuin akvarellivärillä. Halutun värisävyn saavuttaminen vaatii aina kokeilun paperille, sillä paletille syntynyt sävy ei vastaa sitä, mikä sävy on maalauspohjalle kuivuttuaan. Guassiväri kun muuttuu (tummenee tai vaalenee) kuivuessaan. Myös värin intensiteettiä on vaikeaa arvioida ilman kokeiluja.
Guassiväreillä voi maalata vesivärimäisesti, mutta hyvin ohuet värikerrokset näyttävät maitomaisen sameilta kuten maalauksessa Rytmi I. Luulen syynä olevan se, että laimennetuissa väreissä sideaineen ja täyteaineiden vaikutus näkyy väripinnassa enemmän kuin paksummalla värillä maalatessa.
Kerrosmaalaminen ei myöskään toimi samalla tavoin kuin akvarelliväreillä. Akvarellivärit kestävät märällä maalilla päällemaalausta, vedellä vaalentamista ja värien optista sekoittamista paperilla huomattavasti enemmän kuin guassivärit. Märän maalin levittäminen jo kuivuneen guassivärin päälle aktivoi alla olevan värin, joka sekoittuu lisättyyn väriin. Päällemaalatun värin tulisi siksi aina olla paksumpaa ja kuivempaa kuin alla olevan värin. Ominaisutta voi toki myös hyödyntää, jos haluaa luoda hienovaraisia siirtymiä väristä toiseen.
Koska guassiväri ei imeydy paperiin, värit kuivuvat erittäin nopeasti. Tämä on sekä hyvä että huono ominaisuus. Tasaisen laajan väripinnan saavuttamiseksi väripinnan maalaaminen tulee tehdä nopeasti. Tarvittava värimäärä kannattaa sekoittaa valmiiksi, koska samaa sävyä on vaikea toistaa uudestaan. Värin määrän arviointi onkin sitten asia, jonka oppinee pikkuhiljaa.
Toki maalata voi pyrkimättä tasaiseen väripintaan, käyttää maalia paksulti ja antaa siveltimenvetojen ja epätasaisuuksien näkyä. Myös pienet yksityiskohdat onnistuvat hyvin ja maalata voi edeten tummasta väristä vaaleaan.
Koska guassiväri ei imeydy maalauspohjaan, paksut guassivärikerrokset voivat myös halkeilla ja kuoriutua pois. Tällaista tapausta en kyllä vielä ole onnistunut omissa kokeiluissani saavuttamaan.
Guassi sekatekniikoissa
Akvarelli- ja guassivärien yhdistäminen onnistuu teknisesti ilman ongelmia, Ongelmat syntynevät taiteellisen toteutuksen puolella. Guassiväri voi peittävyytensä ja värin intensiteetin takia jyrätä hennon ja läpikuultavan vesivärin alleen. Toisaalta näitä värejä yhdistämällä voi luoda aivan ainutlaatuisia teoksia. Helene Schjerfbeckin vesiväri-, guassi- ja hiilipiirrokset ovat itselleni jatkuva ihastuksen aihe (esimerkiksi teos Sininauhainen tyttö [8]).
En ole kokeillut guassivärin yhdistämistä akryylimediumeihin. Se kuitenkin lienee aika yleistä, koska värien valmistaja Winsor&Newton on kirjoittanut artikkelin akryylimediumien käytöstä guassimaalauksen yhteydessä [7]. Guassin ja akryylimediumin yhdistäminen guassiväriin tekee väristä kuivuttuaan vedenkestävän.
Markkinoille on tullut myös tuotteita, joita kutsutaan akryyliguasseiksi. Ne ovat akryylivärejä, joilla voi saavuttaa tasaisen mattapinnan, jossa siveltimen jälki ei näy. Muuta yhteistä näillä väreillä ei guassivärien kanssa ole.
Lopuksi
Guassiväreistä tuskin tullee koskaan omat suosikkivärini, koska rakastan kerroksittain maalaamista ja lasuuripintoja. Hyvälaatuiset guassivärit ovat kuitenkin aivan kelpoja tuotteita, jos haluaa peittävää pintaa tai maalata pieniä, tarkkoja yksityiskohtia. Aion jatkaa pieniä kokeilujani ja etsiä väreistä lisää tietoa jatkossakin. Ehkäpä kokeilen valmistaa omat guassivärinikin. Varsinkin guassivärien yhdistäminen sekatekniikoihin ja piirtämiseen kiinnostaa. Tulenkin täydentämään tätä artikkelia myöhäisemmässä vaiheessa kunhan tietoni ovat karttuneet lisää.
Viitteet
[1] TALENS GOUACHE EXTRA FINE. Sähköinen viite. www.royaltalens.com/en/products/gouache/talens-gouache-extra-fine/?productCode=0804P. (Luettu 1.11.2022).
[2] Using gouache vs acrylic in watercolour. Sähköinen viite. www.winsornewton.com/row/education/guides/using-gouache-versus-acrylic-in-water-colour-techniques/. (Luettu 1.11.2022).
[3] James Gurney. 2015.Gouache Ingredients: Info from Manufacturers. Sähköinen viite. gurneyjourney.blogspot.com/2015/06/gouache-ingredients-info-from.html. (Luettu 1.11.2022).
[4] Understanding the permanence of Designers Gouache. Sähköinen viite. colours. www.winsornewton.com/row/education/guides/understanding-the-permanence-of-gouache-colours/ . (Luettu 1.11.2022).
[5] Winson&Newton Designers Gouache värikartta.Sähköinen viite. colart.s3.amazonaws.com/assetfiles/d34594ea-c7ac-431f-b606-1da93195d72a.pdf. (Luettu 1.11.2022). (Luettu 1.11.2022).
[6] Colour chart Gouache Extra Fine Quality. Sähköinen viite. mediabank.royaltalens.com/royaltalens/file/df92888edf9c79fc63eb90d8c9b05923/5e456e38/documents/dir1/Gouache%20E.F.%20quality%20ENG.pdf. (Luettu 1.11.2022).
[7] How to use mediums with Designers Gouache. Sähköinen viite. https://www.winsornewton.com/row/education/guides/how-to-use-mediums-with-designers-gouache/. (Luettu 1.11.2022).
[8] Helene Schjerfbeck. Sininauhainen tyttö. Sähköinen viite. fi.wikipedia.org/wiki/Sininauhainen_tytt%C3%B6. (Luettu 1.11.2022).